Suomalainen koulutusjärjestelmä tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia, mutta valinnanvapauden mukana tulee myös odotuksia. Monet nuoret kokevat valtavaa painetta löytää 'oikea' suunta elämälleen jo varhain. On suoritettava pääsykokeita, täytettävä hakemuksia ja vertailtava omia suorituksia muihin. Tämä jatkuva arvioinnin kulttuuri vaatii nuorilta sitkeyttä ja henkistä sietokykyä – sisua, joka ei näy fyysisenä ponnisteluna, vaan mielen kestävyydessä.
Yksi suurimmista sisun osoituksista on päätös pysähtyä silloin, kun keho ja mieli vaativat taukoa. Yhä useampi nuori uskaltaa ottaa välivuoden, vaihtaa alaa tai myöntää, ettei jaksa juuri nyt. Tällaiset päätökset eivät ole helppoja, mutta ne heijastavat vahvaa itsetuntemusta ja rohkeutta kulkea vastavirtaan. Todellinen sisu voi olla sitä, että tunnistaa omat rajansa ja toimii niiden mukaisesti – ei väkisin suorittamista vaan viisasta itsensä kuuntelemista.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) on keskeinen toimija opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa. Sen tarjoamat mielenterveyspalvelut, tukiryhmät ja ennaltaehkäisevät toimet ovat tärkeä osa opiskelijoiden arjen jaksamista. Palveluiden käyttö vaatii kuitenkin myös nuorelta aktiivisuutta ja halua hakea apua – ja tämä itsessään on sisukas teko. Häpeän ja stigman murtaminen avun hakemisen ympäriltä on askel kohti kestävämpää opiskeluympäristöä.
Moni nuori on alkanut luoda ympärilleen uusia tukiverkostoja: opiskelijayhteisöjä, vertaisryhmiä ja digialustoja, joissa voi jakaa kokemuksia. Tällaisten verkostojen rakentaminen vaatii aikaa, sitoutumista ja empatiaa – ja se on uusi osa sisua, jota ei usein huomioida. Tuki ei ole vain sitä, että sitä saa – vaan myös sitä, että sitä antaa. Nuorten keskinäinen tuki tekee opiskeluyhteisöistä inhimillisempiä ja kestävämpiä.
Opiskelupaineet eivät katoa, mutta niiden kohtaamiseen liittyvät asenteet ovat muuttumassa. Nykyisin menestystä ei mitata vain arvosanoilla, vaan myös kyvyllä selviytyä paineista ilman että uupuu. Tämä kertoo uudenlaisesta sisusta – sellaisesta, joka ei ole näkyvää, mutta joka kannattelee nuorta päivittäin. Se on kestävyys, joka ei rakentudu itsensä uhraamisen varaan, vaan oman arvon tunnistamisen ja itsemyötätunnon pohjalle.